Hei!

Olen Niina Salo ja asun perheeni kanssa Seinäjoella.

Olin 5-vuotias kun koirat alkoivat valloittamaan palaa sydämestäni. Isäni kotiin otettiin silloin saksanpaimenkoira Jere (Notam Jere), jota sain onnekseni vielä teinivuosinakin hoitaa ja lenkittää. 14-vuotiaana sain oman koiran, joka oli belgianpaimenkoira (Midnattens Inject of Joy) ja sen rodun kanssa tulikin vietettyä monta vuosikymmentä. Viimeinen belgini Räpsy (Tulituulen Rhapsody) kuoli tammikuussa 2022.

Räpsyn ollessa nuori, villi ja vahva ja lasten ollessa pieniä, aloimme miettiä Räpsyn kaveriksi pienempää koiraa. Kriteerit oli itsellä aika tiukat. En halunnut trimmattavaa rotua, en terrieriä, en spanielia, en mäyräkoiraa. Koiran tulisi jaksaa ison paimenkoiran kanssa pitkiä lenkkejä ja sen tulisi olla aktiivinen, reipas ja pienestä koostaan huolimatta vahva. Göötti täytti kaikki nämä kriteerit ja lopputuloksena haimme kesäkuussa 2014 Ruutin Taikakuonon kennelistä, erinäisten vaiheiden jälkeen. Ensimmäisessä pentueessa (johon olimme ehdokkaana) syntyi vain uroksia, ja seuraavan syntyessä olin itse raskaana ja laskettu aika olisi ollut samoihin aikoihin kun pentu olisi kotiutunut. Jopa minulle tuntui hieman työläältä ajatukselta :D. Lopuksi syntyi G-pentue, neljä tyttöä ja haimme pennun, kun nuorimmainen lapsi oli 10 kk ikäinen. Olin päättänyt odottaa pentua juuri tästä kennelistä, ja se odotus kannatti. Sen lisäksi, että saatiin perheeseen Ruuti, joka on luonteeltaan täysi kymppi, vuosien varrella Taikakuonon Merjasta ja minusta on tullut hyvät ystävät.

Kaksi vuotta myöhemmin Ruuti lähti Merjalle jalostuslainaan ja sen seurauksena kotiin muutti Rulla. Koska Ruuti on laadukas göötti monella mittarilla, ja hoiti ensimmäisen pentueen mallikkaasti, alkoi mielessäni itää kasvatustyö. Kasvattajan peruskurssin suoritin vuonna 2016 ja jatkokurssin 2017. Kennelnimi myönnettiin 2017.

Tätä kirjottaessani kenneliin on syntynyt neljä pentuetta. Olemme kokeneet matkan varrella sekä ihania pennuntuoksuisia hetkiä, että myös traagisia tilanteita. Kennelin facebook-sivuilta löytyy kaikki nämä hyvät ja huonot hetket.

Perheessämme on aina paikka myös isolle paimenelle. Kun Räpsy kuoli, puuttui kotoa merkittävä palanen. Olen lapsesta asti haaveillut saksanpaimenkoirasta, ja kesällä 2022 toteutin tämän elämänmittaisen haaveeni. Kotiin muutti Rita (Evergrey’s Birma). Jos gööttien kanssa harrastelemme vain näyttelyitä ja metsässä lenkkeilyä, Ritan kanssa olen herätellyt eloon vanhoja koirankoulutustaitoja. Tai lähinnä opetellut kaikkea uudestaan :D. Ritalla on erityinen paikka meidän perheen jäsenenä.

Kasvatustyössäni prioriteettina pidän terveyden ja luonteen vaalimista. Sen lisäksi, että koira on todettu kliinisesti terveeksi, tärkeää on myös se, että koira on muutoin perusterve, ei kärsi kutinoista, ihottumista tai muista epämääräisistä oireista. Näihin asioihin panostamalla toivon, että täältä mahdollisimman moni saisi pitkäikäisen ystävän.

Kasvattien omistajilta toivon vahvasti, että he käyttävät koiransa luustokuvauksissa ja silmäpeilauksessa. Nämä tutkimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä koko rodulle ja eritoten omalle kasvatustyölle. Tähän mennessä kaikki kuvausikäiset kasvatit on kuvattu, siitä iso kiitos heille <3

Tervetuloa tutustumaan sivuihimme!